Citymaalaiset ovat täällä

5 min readOct 10, 2019

Monet haluavat nyt sekä urbaanin sykkeen että maaseudun rauhan

Heli muutti Helsingistä tunnin matkan päähän Saloon luonnon takia.

Me kutsumme heitä citymaalaisiksi. Yhä useampi tuttavamme on sellainen. He ovat kaupunkilaisia, jotka haluavat elää maalla, luonnon keskellä, mutta pitää kiinni myös kaupunkielämästä. Monet ovat jo toteuttaneet haaveensa.

Helsingissä työskentelevä Mikko remontoi ja asuu isoa vanhaa taloa Loviisassa, ja vuokraa Helsingistä pientä asuntoa. Yksi tämän artikkelin kirjoittajista, kymmeniä vuosia Helsingissä asunut Heli, on antanut Kallion asuntonsa vuokralle ja asuu itse Salossa Lahnajärven rannalla. Työt ovat useimmiten Helsingissä, missä hänelle löytyy aina yöpaikka ystävien luota. Jaakon perhe taas vuokraa miniasuntoa Helsingin keskustasta ja omistaa omakotitalon Karjalohjalta. Minnalla on huone kimppa-asunnosta Arabianrannassa, mutta osan ajasta hän viettää Tammisaaressa.

Sirkku, toinen artikkelin kirjoittajista, yöpyy viikoittain Helsingissä, missä hänen työpaikkansa on, mutta enimmäkseen hän tekee tutkijan työtään kotonaan Raaseporin maaseudulla. Suurta, vanhaa kivitaloa jakaa kaksi muutakin ruokakuntaa.

Citymaalaisuus on osa isompaa ilmiötä, josta on kiinnostunut myös valtiovalta. Ilmiötä kutsutaan monipaikkaisuudeksi. Kun rekistereissä asuinpaikkoja on kullakin vain yksi, yhä useammin kaupungissa, todellisuudessa moni asuu useassa paikassa. Valtiovarainministeriön raportissa monipaikkaisuuden todetaan kasvavan. Tätä halutaan myös edistää: uudessa hallitusohjelmassa painotetaan uuden teknologian hyödyntämistä paikasta riippumattoman työskentelyn tukemiseksi.

Citymaalaisen elämä jakautuu kaupungin ja maaseudun kesken. Citymaalaisuus näkyy suomalaisten minäkuvassa: Sitran kyselyssä 38 % vastaajista koki olevansa sekä maalaisia että kaupunkilaisia.

Digitaalisuuden ansiosta etätyö on mahdollista missä tahansa.

Citymaalaisuuden ajurit

Aika on nyt otollinen citymaalaisuudelle. Tähän vaikuttaa neljä suurta trendiä.

Digitaalisuus

Sosiaalisen median myötä asuinpaikka ei enää määritä sosiaalista elämäämme, ainakaan sitten kun ystävä- ja tuttavapiiri on jo olemassa. Me artikkelin kirjoittajat olemme enemmän toistemme kanssa tekemisissä nyt, kun yksi asuu Raaseporissa, toinen Punavuoressa ja kolmas Salossa, kuin silloin kun kaikki asuivat Helsingin kantakaupungissa.

Asuinpaikan ja työn välinen etäisyys merkitsee yhä vähemmän kun etätyö jatkaa yleistymistään. Monissa työpaikoissa jopa kannustetaan työntekijöitä etätyöhön ja tutkimusnäyttöä sen tehokkuudesta alkaa kertyä.

Kauppa on netissä. Voimme tilata mitä tahansa minne tahansa, ja pitää vaikka maailmankuulua muotiblogia jostain mökistä yksinämme.

Sinä päivänä kun ekologiset itseajavat autot tulevat teille, etäisyyden merkitys romahtaa.

Asumisen kalleus kaupungeissa

Kaupunkeja, varsinkin Helsinkiä, riivaa asuntopula, pitkät työmatkat, ruuhkat ja asumisen kalleus. Bussikyyti Lohjalta Kamppiin on lyhyempi kuin pisimmät työmatkat pääkaupunkiseudun sisällä.

Erityisesti yksin asuvilla, naisilla, ja pienituloisilla suuri osa tuloista kuluu tutkimusten mukaan asumiseen. Moni huomaa, että samalla rahalla saisi muualta paljon suuremman asunnon ja kenties mukavamman asuinympäristön — tai vaihtoehtoisesti asumiseen voisi käyttää puolet nykyisestä ja rahaa säästyisi muuhun.

Muuttuvat elämäntavat ja -tilanteet

Elämä noudattaa yhä harvemmin kaavaa, jossa opiskelua seuraa tasaisen varmasti työpaikka, avioliitto, asettuminen aloille, omat lapset ja isovanhemmuus. Esimerkiksi eroamiset, pätkätyöt ja ns. neljäs ikä eli pitkä jakso hyvinvoivaa eläkeläisyyttä tuovat mahdollisuuksia uusille asumisratkaisuille.

Moni citymaalainen kerää villiruokaa ja kasvattaa kasviksia omiin tarpeisiin.

Luontotrendi

Puhdas luonto on nyt himoittua luksusta. Instagram pursuaa seesteisiä merenrantoja ja jylhiä metsämaisemia. Suomessa kansallispuistojen kävijämäärät ovat vahvassa kasvussa, samoin marjojen ja sienten kerääminen. Luonnon helmassa järjestetään joogaa, metsäkylpyjä ja retriittejä.

Ruokatrendeistä suurin on lähiruoka. Kaupunkiviljelystä innostunut saattaa seuraavaksi haluta oman pihan, josta kerätä villiyrtit, sekä kasvimaan, jonka mullassa möyriä.

Trendiä vahvistavat tutkimustulokset luonnon terveysvaikutuksista. Luonnossa liikkumisen tiedetään laskevan stressitasoja ja lievittävän masennusta. Maaperän hyvien mikrobien sanotaan tukevan immuunijärjestelmää.

Some-gallup: Kaupunkilaista kiinnostaa maaseudussa etenkin luonto

Testasimme citymaalaisuuden houkuttelevuutta epävirallisella gallupilla omien Facebook-kaveriemme parissa. Kolmekymmentä ihmistä vastasi, useimmat heistä keski-ikäisiä helsinkiläisiä.

Pelkästään kaupungissa halusi asua kolme vastaajaa, kaksi halusi asua pelkästään maalla. 25 halusi asua sekä kaupungissa että maalla.

Vastaajat kertoivat, että maaseudussa kiinnostaa ennen kaikkea luonto, rauha, hiljaisuus ja puhdas ilma. Halvemmat hinnat ja oma puutarha houkuttelevat myös. Citymaalaiseksi ryhtymisen edellytyksenä taas on ison kaupungin läheisyys ja hyvät liikenneyhteydet.

Yrittäjiä, tutkijoita ja freelancereita

Kenelle citymaalaisuus sitten on realistinen vaihtoehto? Pitääkö olla miljonääri, jolla on monta asuntoa? Meidän tuntemistamme citymaalaisista suurin osa ei ole erityisen vauraita. Sen sijaan he ovat pätkätyöläisiä ja freelancereita: esimerkiksi tutkijoita ja taiteilijoita. Osa on yrittäjiä. Omistus-omakotitalojen sijasta asumisratkaisuna on usein jonkinlainen yhteisasuminen tai vuokra-asuminen. (Toisaalta maalta sen oman talonkin saa edullisemmin.)

Helpointa citymaalaisuus on tietysti niille, joiden toimeentulo ei vaadi työpaikalla läsnäoloa päivittäin. Ajokortti ja oma auto madaltavat kynnystä, samoin se, ettei perheessä ole kouluikäisiä lapsia.

Jani, mainonnansuunnittelija, asuu Helsingissä ja Pusulassa.

Maaseutukunnat kosiskelevat asukkaikseen ensisijaisesti nuoria, vasta työelämän aloittaneita pariskuntia, joiden lapset täyttäisivät kyläkoulut.
Tuntemamme citymaalaiset eivät ole tätä porukkaa. Ei, tarjolla olisi pikemminkin keski-ikäisiä ihmisiä ja vähän boheemimpaa osastoa. Voisi jopa sanoa: luovaa luokkaa.

Tiedetään, että luova luokka toimii kaupungeissa muutosvoimana. Näiden edelläkävijöiden myötä halvoista asuinalueista tulee vetovoimaisia ja kalliita. Tämä gentrifikaationa tunnettu mekanismi voi olla myös maaseudun uuden kukoistuksen ajuri. Ensin muuttavat taiteilijat ja luovan työn tekijät, muut seuraavat.

Luova luokka voi hyödyttää kuntaa montaa reittiä. Siihen kuuluvat ovat esimerkiksi tottuneet käyttämään palveluja: he syövät ravintoloissa, ajavat taksilla, ostavat koiranhoito-, remontti- ja siivouspalveluita. He ovat valmiita maksamaan lähellä kestävästi tuotetusta laadukkaasta ruuasta.

Usein liikkeellä ovat lapsiperhevaiheen jo ohittaneet mutta vielä kaukana eläkeiästä olevat ihmiset, jotka eivät liiemmin kuormita kunnan taloutta.

Kannattaisiko maaseutukuntien siis laajentaa markkinointiaan muillekin kohderyhmille kuin nuorille lapsiperheille? Varsinkin niillä maaseutupaikkakunnilla, jotka sijaitsevat alle kahden tunnin matkan päässä isosta kaupungista, on käsissään aikamoinen mahdollisuus.

Kaupungistuminen on megatrendi, joka tuskin häviää. Mutta sen rinnalle on jo noussut elämänmuoto, jossa valikoidaan parhaat palat kaupunki- ja maalaiselämästä. Citymaalaisuus on monen kaupunkilaisen haave, josta maaseutukuntien pienellä avustuksella tulee realismia yhä useammalle.

P.S. Ranskassa kaupungistuminen on pysähtynyt ensimmäistä kertaa sitten 1940-luvun.

Lue vinkkimme maaseutukunnille citymaalaisuuden houkuttelemisesta!